On teemana ennen kesälomia sekä runo-että valokuvatorstaissa.

Tässäpä minun sunnuntai-hymy-kuvani

vappusunnuntai  Aurinko hymyillä räköttää lapin kevät taivaalla. Lämmintä taisi olla yli 20 astetta.

Runotorstai

Kaiken keskellä ,

kiireen, surun , murheen.

Muisti tuo kuvia esiin, ja niihin kiinni jään.

Silitän kättäsi, huudan nimeäsi

painan pään.

Haalistunut painauma tyynyssä, tuoksujälki muistissa.

Sinä olit!, elit, vielä eilen , et tänään.

Varoittamatta, korvissa soi musiikki

ja siinä sinä olet, vallaton sunnuntaihymysi huulillani,

kesäyön hämärän armahtaessa minua.

 

- Sen verran taustaa runolle, että se on eräänlainen muistokirjoitus , kahdelle työnsä ääreessä menehtyneelle henkilölle-