On teemana ennen kesälomia sekä runo-että valokuvatorstaissa.
Tässäpä minun sunnuntai-hymy-kuvani
Aurinko hymyillä räköttää lapin kevät taivaalla. Lämmintä taisi olla yli 20 astetta.
Kaiken keskellä ,
kiireen, surun , murheen.
Muisti tuo kuvia esiin, ja niihin kiinni jään.
Silitän kättäsi, huudan nimeäsi
painan pään.
Haalistunut painauma tyynyssä, tuoksujälki muistissa.
Sinä olit!, elit, vielä eilen , et tänään.
Varoittamatta, korvissa soi musiikki
ja siinä sinä olet, vallaton sunnuntaihymysi huulillani,
kesäyön hämärän armahtaessa minua.
- Sen verran taustaa runolle, että se on eräänlainen muistokirjoitus , kahdelle työnsä ääreessä menehtyneelle henkilölle-
Kommentit