ja kun on useampi lapsi niin sitä varmemmin.  Niin mikä sitten olisi paha yksi lapsi kerrallaan vai koko konkkaronkka yhdessä.  Jälkimmäinen periaatteessa silloin kun armastus olisi samalla paikkakunnalla ja itsekin olisi perusterve. Mutta kun sitä ei ole niin tämä alkaa vähin erin olla kestämätön tilanne :

Molemma neiti nättiset ovat kehittäneet lämpöä ja yskää.. eli ei voi viedä hoitoon, kuopus pitää pientä lämpöä  suposta huolimatta, ja minulla ei ole enää ääntä, vaan minä raakun kuin vanha varis KRAAH, ja  poskiontelot.. no ne on siinä pisteessä että kiitos jotain pitäisi tehdä, ja mulla kun ei tuo kuume nouse ( kiitos perussairauden) niin olenkin alilämmöllä..  ja kun päivystykseen ei tahdo saada aikoja, meneppä sinne kolmen kipeän lapsen kanssa..  Juu helpompi on jättää itsensä hunnigolle, ja tämän perussairauden peruja oleva väsymys ja uupumus.. no se vielä enemmän kannustaa jättämään itsensä hunnigolle, kun ei jaksa, yksinkertaisesti.( Eli pitää laskea omat voimat siten että jaksaa iltaan ja siihen että lapset nukkuu yöunille..jos nyt sitten nukkuvat..ja sitten sitä istuu apaattisena ja katsoo telkaa, neuloo jotain aivotonta ja odottaa vain sitä että kuopus aloittaa rumban..)  Ja kun tätä on  ollut nyt jo 13 päivää...

Jos jotain hyvää voisi sanoa on se että saksan tilaus on perillä saksassa.. nyt odotellaan laskua. Tiistaina pääsin käymään Rovaniemen kolmannessa käsityötapaamisessa ( sen takia kun kävin työterveyshuollossa ja työpaikalla hoitamassa asioita)  vaikka sitten illalla soitettiinkin lasten hoitopaikasta että ovat kipeitä. Keli oli kurja joten onneksi hoitaja sanoi pärjäävänsä, eli sain armon aikaa keskiviikko aamuun lähteä ajamaan kotia päin.. ja siitä sitten tämä onkin ollut yhtä alamäkeä..

Muoriska KRaah..