Iona jatkoi Tikrun aloittamaa juttua anonyymeistä kommenteista ja kritiikistä kommenteissa.

Oikeastaan kun tekee ja tekee, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja jos isännältä jotain kysyy, on vastaus puoli sanaa tai hajanainen huokaus, niin kehitä siinä sitten taitoja. Tässä tuppukylässä ei  tunnu olevan netin kautta solmittavia suhteitakaa, vrt pyssykylän aktiiviset nuoret naiset. Niin tämä on yksi keino saada myös kritiikkiä. Kestääkö sen kritiikin, kyllä kait jos se on kannustavaa, eli jos jokin on huonosti niin ei sanota että silmukat repsottaa, vaan annetaan siihen myös ratkaisu kuinka ne toisessa työssä saa timmimmäksi ( siis esim.. näin). Monessa blogissa itsekin käyn katsomassa, ja se että jos työn tekijä ITSE on tyytyväinen aikaansaannokseensa, niin mikä minä sitä olen tuomitsemaan. Ei minun tartte tykätä työstä, ei väristä eikä ehkä käsialasta, mutta ei minun siksi tarvitse antaa alas ampuvaa kommenttia. Eli toistan vielä ; Jos työn tekijä on tyytyväinen, niin minäkin olen tyytyväinen, mutta jos tekijä vikoo että jokin ei ole kohdallaan, ja jos minulla mielestäni ON rakentava ehdotus asian korjaamiseen, niin kyllä minä sen palautteen annan.

Itse en ole anonyymeihin törmännyt, tai sitten en "blondina" ole vain hoksannut.

Edit:   meillä töissä on joskus ollut vitsinä , kun tulee ruuhkahuippuja ja tehdään yksi vuoroja, sellainen paniikkinappula, eli nappula jota painaa ja mitään ei tapahdu, mutta sitä saa painaa vain paniikissa.. no remontteja on nyt tuon keskustelun jälkeen tehty, ja meille tuli kuin tulikin paniikkinappula, siinä vain lukee että MUTE  ja vaikka sitä painaa.. ei ne työt karkaa..  eli  sellainen kritiikkinappula voisi olla poikaa.. tai pieni kriittinen ukko nimimerkin/nimen viereen, että jos haluat annan kritiikkiä ( rakentavaa..) ja sen voisi antaa privaattina, jos kritiikin saaja niin haluaa. Muuten ehkä se paras kritiikkinappula lienee se paidan nappi. Painaa sitä jos siltä tuntuu..  

Näistä vaihdoista sitten seuraavaksi. Jos joku vielä näitä epäröi, niin oikeastaan kannustan osallistumaan. Ottaa se aikaa, kuluu siihen lankaa ja postitukseenkin rahaa, mutta siinä oppii uusia tekniikoita ( jos itse ei tee, mutta sattuu saamaan) , työtä pohtii ja prosessoi eri vaiheissa ( mm. itsellä laukku, ja nyt tuo huivi), tulee kokeiltua ehkä uusia tapoja tehdä pintaa , ja saattaa saada uuden yllykkeen käyttää erilaista värimaailmaa. Ja kuinka moni meistä omalle pienelle piirille kutojista turtuu siihen omaan tekemiseensä, ja joskus sitä vain tekee, eikä tunnetta ole mukana yhtään. Vaihdon myötä siihen tulee myös uusi tekemisen ilo ja toivottavasti myös ylpeys omasta työstään. Ehkä sama on mukana myös noissa KAL:eissa  eli neulotaan yhdessä- hommeleissa. ( mm. rogue tai tämä Yahoon mystery shawl2...)

Ja jokainen kait tarvitsee arkeensa pientä salaperäisyyttä ja ylellisyyttä. No sitä on tarjoamassa kotimainen versio maailmalla levinneestä salaisesta ystävästä.

Reissusta rähjääntyneenä Muoriska

Ps. matkan varrelta marketista pelastin 4 luonnonvalkoista merinowoolia 2e kerähintaan parempaan rakastavaan kotiin ( kun värjätyistä pelkistä villawooleista pyydettiin 2,30e..) ja markkinoilla oli myymässä eräs helppo-heikki rojua ja rompetta, ja hänellä oli  sukkalankaa 75 villaa/25 pa  muutamia värejä 1.75e/100g ( jämsäläistä) ja puhdasta villaa 3e/ 100g kerä, ostin myös joulunpunaista huovutusvillaa 2e/100g... että silleen.