Runotorstain ja Valokuvatorstain haaste on jatkaa kuvasta. Tässäpä kuva
Ajatus karkaa, se ohut langan pää, jota kiinni ei saa.
Sana tuo muiston, lause häivähdyksen jostain kaukaa.
Se on siinä kielellä, mielellä , mutta kuitenkin poissa.
Niinkuin illan myötä pitenevät varjot,
haalistuvat muistot,
vain kirkkaimmat ja polttavimmat jäävät.
"Niin mihin minä jäinkään" toteat ääneen, etkä muista enää kumpaa etsit,
kirjan kohtaa vai ajatusta.
Jotenkin tämä kuva kolahti sopien ylläolevan kuvan vastakohdaksi. Kuvassa keskimmäinen nti nättinen oli istumassa ja miettimässä, pitkän tovin jo, kunnes huomasin ja nappasin kuvan.
Kommentit